Mutta silloin lauloi taivaan korkeudessa suuri enkelien kuoro suruissaan:
"Ei, Kaikkein-Viisain, polkujasi voi ainoakaan ymmärtää. Sun tahdostasi palveljasi nyt Hänet kielsi. Kielto tää pelasti hänet kuolemasta… Niin salaiset Sun tiesi on. Se kielto on siis taivahasta, Sun tahtos on se verraton.
Jos ei hän kieltänyt nyt oisi Herraansa, varmaan kuolemaan hän oisi syösty, eikä voisi Sun seurakuntaas päälle maan hän perustaa. Nyt tahdostasi sen kallioksi säästyi mies. Sa kaikki säädät armossasi. On ihmeen viisas Sinun ties."
Oolavi kuuli laulun. Hän ymmärsi sanat ja ihmetteli. Viisaana selitti hänelle kiusaajansa:
— "Kai nyt jo uskot, mitä äsken sanoin… Jos epäilet, niin kuule enkelien selitysvirttä taivaan korkeudesta!… Hän Suuri, joka ihmisille lausui Sinailla kerran: 'Älä valhettele!' Hän Itse pelasti nyt valheen kautta varmasta kuolemasta Pietarinsa!… Uskotko vielä, että paha ja hyvä ovatkin muka eri asioita?…"
Suuri kohina säesti hänen sanojansa. Huumaava humu kävi. Lumottuna, sokaistuna huudahti Oolavi:
— "Nyt kaikki hämärtyy ja himmenee… Totuudenlähde jo peittyy kokonansa ja sielustani kuolee tyyten totuus…"
Yhä yltyi huumaava humina… Kiehtovan lumoavana selitti Perkele:
— "Vanhan kuolemasta, häviöstä, valmistuu uusi, korkeampi totuus… Se suuri kehityksen laki on… Niin kuoli Kreikan sekä Rooman totuus… samaten koko antiikisen ajan… Sen kuolemasta nousi uusi totuus. Se nousi kirkkaampana siementänsä… Vaan aika tulee, jolloin vuorostansa se kuolee uuden siemeneksi taas…"
* * * * *