Suuri tuska vaahtosi maljassaan. Taivaalla surivat enkelien joukot… Ne rukoilivat Luojaa polvillansa… Luonto suri… Jeesus joi suurta tuskanmaljaansa yksin… Kaikki olivat jo Hänet hyljänneet… Jäykkänä, rautaisena kysyi Häneltä suuri roomalainen Pilatus palatsissaan:
— "Mikä on totuus?"
Terävä miekka viilsi Oolavia… Suuri kysymys poltti häntä… Kaikkeus vavahti… Enkelien parvi lauloi suruissansa taivaan korkeudessa:
"Hän, jolle luomisessa annoit totuuden hengen, jota myös mainensa kaikkeudessa kannoit kuin lastas, sekä ihmetyös osoitit hälle, uudistaen Sinailla hälle totuutesi, hän nyt sen jälleen unohtaen sit' aivan kysyy! Kirkkautesi suo hänet vielä valistaa… Totuutta toki janoaa…"
Suuri suruvirsi hymisi… Jeesus ei vastannut mitään… Suuri säälin-ilme levisi Hänen kasvoillensa… Hän seisoi ääneti, ylevänä, suuren pakanuuden ja vihaisen juutalaisuuden edessä… Hän seisoi siinä ainoana ristittynä, joka nyt lähti maailmata valloittamaan, aseenansa ainoastaan ristinpuu… Elämällään oli Hän kysymykseen vastauksen antanut… Kuolemallaan lähti Hän nyt suuren vastauksen alle sinetin painamaan… Hän lähti Golgatalle valta-istuimellensa, jonka perustus ei horju milloinkaan…
Oolavi vapisi. Käärmekavalana selitti kiusaaja hänelle:
— "Nyt sait jo omin korvin kuulla, mikä on totuus, jota sinä etsit:
Ei vastannut Hän kysyjälle mitään!…"
Oolavia poltti suuri jano… Tuskan ja vihan kohina huumasi häntä… Perkeleen lumoava ääni hiveli hänen korviansa… Tuskaisen, suuren huminan huumaamana lausui hän:
— "Nyt ei jää enää mitään uskottavaa: ei mitään selvää järjen tajuttavaa… Minun sieluni on jo kaikesta aivan tyhjä…"
Kaikki tuskan soittimet soivat… Ihmishenki huusi vapahdustansa…
Suuren pauhinan ja kohun seassa lausui Perkele voiton-ilolla: