"Voimallinen on Israelin Jumala!…
Hän kulkee voitosta voittoon…
Hän astuu vihollistensa yli…
Hän ruhjoo vastustajansa…
Meren aallotkin Häntä tottelevat…
Hänen voittonsa valkenee joka päivä…"
Pyhä kaupunki oli tulvillaan riemulaulun pauhinaa… Ihmishenki ylisti sokeana Jumalan kaikkivaltaa. Ylhäältä sekottui siihen riemulauluun suuri voittolaulu. Enkelien kuoro veisasi korkeudessa:
"Sinä, Jumala, olet tutkimaton ja voimallinen.
Vihollisesi vievät Sinua valta-istuimellesi…
He veisaavat Sinun voittokulussasi…
He tunnustavat taas Sinun voimaasi…
Sinun voimasi on ääretön…"
Koko taivas ja maa ylisti Jumalaa… Sen pauhatessa nousi Jeesus valta-istuimellensa, ristille…
Jo oli Hän ristinpuuhun lyöty. Leviitat sekä papit veisasivat riemuissansa:
"Sinä olet noussut valta-istuimellesi…
Meidän käsillämme olet Sinä vihollisesi lyönyt.
Meidän jaloillamme olet Sinä ne polkenut.
Kiitos ja kunnia olkoon Sinulle!"
Korkeudessa vyöryi suuri sävelpilvi… Pauhaavalla veisuulla vahvisti enkelien kuoro:
"Sinun vihollisesi kiittävät noin Sinua…
He kiittävät, kun olet heidät maahan lyönyt.
He kiittävät, että olet heidät itsellänsä lyönyt…
Vihollisillasi olet Sinä itsesi istuimellesi korotuttanut."
* * * * *
Suuri työ oli tehty. Katkera malja oli juotu. Jeesus kuoli jo ristillä… Oolavin henki paloi… kärsi… vapisi… joi tuskaa… Voimat raukesivat… Suuri kiusaajansa selitteli hänelle silloin: