— "Ne luulevat nyt minua sinun rouvaksesi, kun kuljemme käsikoukussa… Ai, kiitos joululahjasta!… Tiedätkö mitä?"
— "En tiedä!" — naurahti Oolavi.
— "En tiedä!" — matki tyttö. — "No arvaa sitten."
— "En minä osaa arvata!" — jatkoi Oolavi leikillänsä.
— "En osaa arvata", kujeili taas tyttö pudistaen Oolavia käsivarresta ja jatkaen:
— "Nyt me olemme korttipakka, minä, Iida, Manda ja Liina: Minulle sinä lahjoitit pukukankaan, jossa on kuviona hertta-ässä, Mandalle, jossa on risti-ässä, Iida sanoi saaneensa sinulta ruutu-ässäisen ja Liina pataässäisen pukukankaan… Kun me pukeudumme niihin, niin saatte Ounaston ja Pekan kanssa lyödä meillä korttia… Se oli hyvin fiksi lahja…"
Hiukan jotain hyräiltyänsä selitteli hän edelleen:
— "Minä kävin juuri tilaamassa semmoisen hatun kuin on herttarouvalla ja toisille tulee myös kortti-rouvien hatut… Eikö se ole mukavaa? Pekka ja Ounasto sanovat sitä hyvin mukavaksi…"
Oolavi puristi tytön käsivarsia kainalossansa ja myönteli:
— "On se mukavaa… Ja sinä, Hertta, olet hyvin mukava…"