Tyttöä se miellytti. Hän käveli käsi Oolavin kainalossa kepeillä tanssi-askelilla, sievästi ilveillen ja hyräili tahdiksi kuplettilaulua:
"Jos herttarouva oisi kuu
ja tähdet ässiä oisi…"
— "Niin mitä sitten?" — keskeytti Oolavi laulajaan katsahtaen.
Tyttö vastasi hyräilyllä ja kiemailulla:
"Niin suukon saisi kuulta suu
ja tähdet onnea toisi."
— "Kuule, Oolavi! Keinäsen kaupastako sinä ostit ne kankaat?" — kysyä heläytti hän nopeasti, välittömästi laulun jatkoksi.
— "Keinäsen…"
— "Minä arvasin jo", — huudahti tyttö.
He olivat tulleet Hertan asunnolle. Oolavi aikoi jatkaa matkaansa.
— "Mennään meille kahvia juomaan… Saat samalla nähdä minun joululahjani", — kehotti tyttö.
Oolavi epäröi hetken.