— "Miksi ikävöitset, kaunein neitosista?… Painaako joku huoli sydäntäsi?"
Martva heräsi unelmistansa. Outoon vieraaseen katsahtaen huudahti hän ihmeissänsä:
— "Ai, tuntematon, vieras vaeltaja!… En huomannutkaan sinun tuloasi!… Ei huolistani maksa mainitakaan!"
Lemmettäret istuivat äänettöminä… Viattoman eleillä selitti suuri henki:
— "Sinä olet vaatimaton ja ujo… Minä aina pidän sinun laisistasi…"
Oudon ääni soi kuin lumoava soitto… Ihmeissään, ujostellen katsahti häneen nuori neito. Viattomana kiitteli hän kiusaajaa, lausuen hänelle:
— "Ah, suuri kiitos osan-otostasi!… Vaan kuka sulle huolistani kertoi?"
Hartaat eleet kasvoillansa vastasi hänelle viettelijä:
— "Ne neidon huolet kertoo laulu, poski ja surullinen, ikävöivä katse… Äskeinen kaunis laulusi toi viestin minulle ihanista suruistasi…"
Kiusaajan ääni ja katse lumosi Martvan mieltä. Puhtaana, heltyneenä, kiitollisena huudahti hän puhujalle: