— "No… entä sitten? Enempi on kaloille juomista ja uijille uimavettä", — intti Oolavi.
Hetken vielä istuttuansa alkoi Harvisto tehdä lähtöä, puhellen:
— "Jos nyt sitten niinkuin lähdettäisiin… suolle rämpimään nimittäin… Koetetaan etsiä onko siinä ollenkaan pohjaa…"
He alkoivat rassinensa kahlata suolle, etsien vanhoja hakoja jalan tueksi. Tuon tuostakin mittailivat he suon syvyyttä, tunkien siihen rassejansa. Sitä tehdessään puheli vilkas Harvisto:
— "Evästä pitää ottaa mukaan sen, joka lähtee tästä kohti pohjaa hakemaan… Hyvä päivänmatka on, ennenkuin mutaan pääsee."
— "Lähellähän se sitten pohja onkin!… Ei koko suo tarvitse muuta kuin siementä", — pisti Oolavi.
Miehet rämpivät edelleen. Harvisto heitti Oolaville pitkän rihman ja kehotti:
— "Sido tuo rassisi päähän!"
— "Mitä varten?" — kysyi Oolavi.
— "No, etkö sinä sitä hoksaa? Jos minä tässä satun 'haon päältä putoamaan, niin pane voileipä rihmaan syötiksi ja ongi minut pois pohjasta", — lasketteli Harvisto sukkeluuksiansa.