— "Miksi sinut nyt onkimalla!… Ui rysään… sinne meidän kotirantaan, niin minä kalassa käydessäni päästän kuivalle maalle…"
Niin jatkoivat he leikkisää puheluansa ja mittailemistansa yhä selemmäksi kaalaten. Harvisto teki Oolaville uuden ehdotuksen:
— "Kuule, Oolavi!… Sinun pitää ruveta tässä suossa kasvattamaan kaloja, eikä heinää… Mikä mainio hauen kutemispaikka!… Entäs jos kasvatat ahvenia tässä, niin oikeita porsaita niistä kasvaa… jalkoja vaille vaan!"
— "Älä sinä hulluttele!… Heinämaa tästä tulee ja hyvä", — väitti
Oolavi, jatkaen mittaustansa. Harvisto jatkoi:
— "Kyllähän siitä tulee, jos pohjan teettää… Sitä ei näet ole ollenkaan… Kas! Tuossa jo tuntui olevan, mutta eihän se ollut kuin hauen selkä…"
— "Mittaa, mittaa vain, kyllä sieltä pohjaa löytyy", — kehotteli
Oolavi.
Kun he olivat jo takaisin kääntymäisillänsä, huudahti Harvisto:
— "Nyt minä jo tiedän missä tämän suon pohja on: Se on toisella puolen maapalloa… Austraaliassa… Se on siellä jo heinänkasvulla ja viljelevät sitä neekerit aivan vuokratta… Austraaliasta sinun pitää tämän suon pohja etsiä."
Kun he olivat palanneet kuivalle, teki Harvisto vakavana laskujansa:
— "Kyllä siitä tekemällä sentään kalun saa… saa siitä… Pohja on hyvää… Kun kannaksen puhkaisee, jää suo kuivaksi ja sammaleesta tulee mainiota turvepehkua… Mutta kyllä se maksamaan tulee… tulee se ryökäle maksamaan… Mutta hyvä siitä sitten tuleekin… Suoraan sanoen: Siitä tulee maan mainio heinämaa, kun sen vain saa kuriin…"