— "Entäs tutkinto?…"
Harteva reuhasi edelleen:
— "Tämä poika ei huoli tutkintoviroista… Minä rupean arvostelijaksi… herra arvostelijaksi…"
Yleinen naurun hohotus palkitsi puhujaa. Sen seasta kuului huuto:
— "Yrjö on herra arvostelija…"
— "Mitä sinä arvostelet?" — tiedusti Oolavi. Harteva teki mahtavan liikkeen ja ylpeili:
— "Minä rupean arvostelijoiden arvostelijaksi… Arvostelijakeisari minä olen… Ja kun minä arvostelen, niin siinä pitää jymyn kuulua!… Minä arvostelen koko maailman, että rytisee… Hei vaan!"
— "He-hei!" — hihkaisi seura, kädet ojoina.
Korttipeli, juominen ja reuhaaminen jatkui aamuyöhön. Seurue kävi
aina vain äänekkäämmäksi. Rahapanokset suurenivat, savu sakeni.
Miehet raatoivat savun seassa, kuin riihiväki pölyisessä riihessä.
Huudot, laulut ja pöyhkeilyt vuorottelivat. Pois lähtiessä selitteli
Harteva Oolaville:
— "Kadulla… minä… sanon kaa… ka… kadulla… kadulla pitää olla herrasryhti: Astunta topakka… katse ylpeä… näin… vä… väh… vähä yläviistoon… ja keppi kee-eppi tällä lailla… Edelleen… sikari aina tässä asemassa soo… soor… sormien välissä… ja mahtia… maa… ahtia sitä pitää olla… Se kaikki kuuluu korkeampaan sivistykseen… ja varsinkin se koo… ko… korottaa miehen neron kurssia…"