Kerkeänä huomautti kiusaaja siihen:
— "Se huomautuksesi on aivan totta… Vaan tiedä myös: Hän antoi esikuvan…"
Koko Martvan sielu tulvi täyteen elämän epäselvyyttä. Hämmästyneenä huudahti hän kiusaajallensa:
— "Nyt muistan sen!… Ah, miten ihmeen hyvin tunnetkin sinä koko pyhän kirjan!… Vaan sano mitä ihmeen tehtävätä minulla olisi siellä elämässä?"
Kavalana vastasi hänelle Perkele:
— "Siellä odottaa sinua sulhasesi… Ethän tiedä, vaikka hän tarvitsisi sinun apuasi!…"
Nopeasti huudahti siihen kiusattava:
— "Ei… ei!… Nyt erehdyt… Ei Oolavini milloinkaan kaipaa minun apuani!… Se, joka laskee kuohuvimmat kosket, ei joudu koskaan maailmalla hätään!"
Silloin Perkele alkoi loihtia hänen eteensä mustia kukkia… Hänen enkelinsä sirotteli niitä neidon suurimmiksi suruiksi… Hän puhui kavalana:
— "On nuori, kaunis mies maailmalla alati suuren vaaran alaisena… Hän kulkee neidon paula kaulassansa… On neidon paula pahin hirttonuora…"