— "Etkö sitä tiedä, vaikka sanoin jo! Totuutta ilmotan ihmisille kuten tein Eevallekin. Sanon heille kaiken minkä Luoja jätti heille sanomatta…"
— "Ja minkä totuuden sinä minulle nyt avaat?" — uteli kiusattava kiihtyneenä, kun kuuli suuren sanan. Se totuus veti häntä niin kuin Tuukkalan koski…
— "Ei maailmassa voi olla useita totuuksia. Totuus on yksi, niin kuin kaikkeuskin… Minä ilmotan vain, mistä löydät sen."
Jo hehkui Oolavi… Hän tahtoi tietää sen ihmeellisen paikan…
Epäröiden, mutta kiihtyneenä kysyi hän:
— "Ethän minullekin vain näytä samaa puuta, josta söi Eeva?"
Kavalana vastasi hänelle viekas suuri kiusaajansa:
— "Neuvomattakin tuntisit sen puun kai kerran… En tehtyä tee koskaan toiseen kertaan… Se puu on myös jo olemasta laannut, kun teki tehtävänsä… Se on luonnonlaki… Nyt on uusi aika ja uudet tiedon lähteet."
— "Kai nekin kielletyt", — keskeytti kiusattava hehkuvana haluten nähdä ne uudet tiedon lähteet. Nuhdellen siihen lausui suuri henki:
— "Miksi et sinä raamatuita tutki!… Silloin tietäisit että kielletyltä puita oli ainoastaan yksi… Muut kaikki ovat sinulle luvalliset…"
Paratiisin suuri salaisuus kohosi Oolavin hengen eteen… Hän uteli kiihkoisena: