"Elämänpuulle pyörikää!…
Kauniisti sille keinukaa!…
Käsi ylös kaartakaa!…
Uinaillen alas laskekaa
taas kaunis käsi!… Neitonen
nyt armaan silmäyksen saa
Elämänpuulle lahjottaa…
Se puu on itse elämää."
Messuajien kuoro (hiljaisella hyminällä):
"Sinä, Elämänpuu, olet elämä…
Sinä, elämä, olet itseoleva…
Sinä olet oman itsesi kautta…
Sinun juuresi ovat sinussa itsessäsi…
Suuri olet sinä, elämä."
Elämänkirkko hohti… Kauneus ja taide kukki… Kaikki raukesi hekkumaan ja hämärään… Neidon viehkeys… nuoruus… kauneus… sulo-uinailu… kainous, kaikki sulautui lumoksi, joka tarjoaa hekkumaa…
Oolavi hurmautui. Hän lausui Perkeleelle:
"Tää näky lumoaa jo kokonaan."
Perkele:
"Elämänpuu on puista kaikkein kaunein"
Laulajat (laulaen neitojen karkeloksi):
"Nyt neidot yksitellen saa Elämänpuulle pyörähtää, kauniisti, niin kuin unelma!… Nyt valot hiljaa vaihtukoot, sen kauniit värit muuttukoot kuin morsius-unet neitosen!… Kauniisti, neidot, tanssikaa… Elämänpuulle uhratkaa suloa armahinta!"