Oolavi huudahti huumaantuneena:
— "En jaksa enää tätä vastustaa!"
Riemastuneina lauloivat laulajien joukot:
"Saa neidot karkeloiden jo nyt elämälle uhrinaan lahjoittaa kaikkein parhaat. Povensa… puhtautensa myös… nuoruuden… lemmen… siveyden!… Ja kaikki… kaikki… kaikki!… Niin elämällä vuorostaan on kelpo antamista taas… Siis sille uhratkaa!…"
Kuin kaunis, kaukainen kaiun pauhina, vastasi siihen suloinen messu… Messuajien kuoro veisasi:
"Ylistäköön kaikki elämää!…
Ylistäköön sitä taivas ja maa!…
Nauti ihminen sen hedelmistä:
Nauti sen sulosta ja hekkumasta!
Suuri olet sinä elämä, suuri ja ihana."
Huumautuneena todisti Oolavi Perkeleelle:
"On totisesti ihana ja syvä
Elämänpuu… Vie minut nyt sen luo!"
Perkeleen enkelien kuoro veisasi silloin korkeudessa:
"Suuri olet sinä, Perkele, suuri ja voimallinen. Ijankaikkisuus sua ylistäköön ja kaikkeus kunniaasi pauhatkoon!"