— "Se on aivan täydellinen, niin että voit kaikki asiat sen nojalla toimittaa… Osa vanhaa metsää on luettu ja sen kaupasta voit siellä sopia… Mutta minä kirjoitan siitä tarkemmin talvemmalla…"
Muutaman sanan vielä puhuttuansa lausui hän kovemmalla äänellä sivuhuoneeseen:
— "Pastori on hyvä ja tulee tänne istumaan!"
Nuori pappi tuli, posket vielä keskeytyneestä puhelusta lämpiminä. Tervehdittyänsä istahti hän sohvaan ja Rannisto jatkoi toisessa huoneessa viritettyä keskusteluansa:
— "Minä vielä jatkan puhettamme… Eikö mielestänne sosialismissa ole liioteltua väite, että kaikki yksityinen omaisuus on varkautta?"
Puheen aihe sattui Oolaville ikäänkuin äsken luetun jatkoksi. Hän alkoi innostuneena ahmia pastori Aamuston selityksiä. Tämä selitti hehkuvana:
— "Sen lausemuodon minä pidän liioiteltuna ja vääränä. Oikeampi olisi mielestäni sanoa: Omaisuus, joka ei ole hankittua omalla työllä, on vierasta…"
Rannisto istui ajatuksissansa. Nuori pappi jatkoi:
— "Sillä riittääkö kunkin oma työ muuhun kuin keskimääräiseen toimeentuloon?"
— "Sen täytyy tuottaa enemmän", — tarttui Rannisto selittäen: "Jos se ei muuhun riittäisi, niin millä olisi koottu se omaisuus, joka on nykyisen polven käytettävänä?… Työstä on täytynyt jäädä säästöä."