Puhuessansa hän yhä lämpeni ja lämpeni. Se lämpö tempasi mukaansa ihmissydämet: Oolavi ja Rannisto katselivat häntä ihastuneina. Innostunut puhuja jatkoi:
— "Lisäksi: ei sosialismi käänny uskontoa vastaan, eikä se voi sitä tehdä…"
Kun Rannisto näytti oudostuneelta, kysyi puhuja.
— "Sanokaa, voiko taloudellinen, yhteiskunnallinen oppi kääntyä uskontoa vastaan? Eikö se ole sille yhtä mahdoton tehtävä, kuin se olisi esimerkiksi maanviljelys-opille tai kieli-opille?"
— "Se on totta", — myönnytteli Rannisto ajatuksissansa. Oolavi oli yhtenä ajatuksena. Nuori pappi selitteli edelleen:
— "Jos sosialistisen aatteen kannattajissa on niitä, jotka samalla taistelevat uskontoa vastaan, näin ei se asia ole yhteydessä sosialismin kanssa, ei siitä johdu, eikä siihen kuulu. Uskon kieltäjiä on yhtäläisesti kaikkien oppien kannattajien joukossa… kielitieteilijöissä, filosofeissa ynnä muissa, eikä silti voida sanoa, että esimerkiksi kieli-oppi on Jumalan-kielteinen."
Hän innostui innostumistansa. Hän puhui sosialismista, kuvaten taas sitä ehkä aseeksi, jonka Jumala on antanut kurjien käteen, ja pahotteli sitä, että sitä asetta käytetään usein väärin. Hän moitti myös niitä, jotka tukkivat korvansa siltä valtaavalta kurjien hätähuudolta, jona hän sosialismia piti.
— "Minusta tuntuu", — tarttui silloin Rannisto — "että Te pidätte sosialistista yhteiskuntaa raamatun hengen mukaisena."
Nuori pappi vastasi vilkkaasti:
— "Raamattu ei yleensä ole yhteiskuntaoppi. Se ei puhu siitä asiasta mitään. Raamatun mukaan on jokainen yhteiskunta oikea, kun se vain toimii Jumalan hengessä…"