Hänen henkensä hehkui ja paloi, kun hän jatkoi:
— "Minusta tuntuu, että sosialistinen yhteiskunta olisi juuri raamatun hengen mukainen. Sillä ajatelkaapa, herra Rannisto: Jeesus, joka pesi opetuslastensa jalat, lausui sitä tehdessään: 'Minä annan teille esikuvan, että te tekisitte niin kuin minä teille tein'…"
Jeesuksen ihana kuva oli loihdittu huoneeseen. Kaikki muu himmeni
Hänen rinnallansa. Pappi kysyi:
— "Jos nyt huomenna jokaikinen seuraisi Jeesuksen esimerkkiä, tulisi Hänen opetuslapseksensa teoissa, olisiko silloin enää palvelijoita ja isäntiä?"
Ranniston täytyi vastata kieltävästi. Kysyjä teki johtopäätöksensä:
— "No eikö silloin olisi meillä sosialistinen yhteiskunta valmis?"
Ja silloin todellakin näytti sosialistinen yhteiskunta avautuvan Ranniston ja Oolavin edessä Jumalan valtakuntana, jossa jokainen on palvelija ja mestarina ja herrana on yksi ainoa, Jeesus.
Pappi innostui edelleen:
— "Ensimäinen seurakunta oli sosialistinen… Minusta on sosialistinen yhteiskunta juuri Jumalan valtakunta maan päällä. Se on uskonnollisen elämän korkein, ihanin kukka… Se on kirkon työn ihana tulos, jos se milloin tulee…"
Kauniina, pyhänä seurakuntana kuvastui hänen sanoistansa uusi, odotettava yhteiskunta, kun hän sitä edelleen kuvaili. Hänen sanoistansa huokui uskovaisen vakaumus ja nöyrtyminen seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä. Puhelu ei ollut enää keskustelua. Nuori pappi ikäänkuin julisti Jumalan sanaa, seisten alttarilla seurakunnan edessä. Hän jatkoi: