Hän kumartui likemmä Oolavia ja jatkoi tärkeän näköisenä:
— "Ota, veli, vaikka mikä asia, niin sama laatu siinä on… Kas miten kovasti Iida kirkaisi!… Pitää taputtaa Iidalle… Hyvä! Hyvä!… Uudestaan! Uudestaan!… Nyt minä taas jatkan: Ota, veli Oolavi, vaikka mikä asia, niin siitä et löydä muuta kuin kaksi puolta: juutalaisen ja kreikkalaisen oikean… Taas se Iida kirkaisi… Taputa, taputa Iidalle!… Kas niin!… Minä taas jatkan: Sillä eikö joka asiaa ajamassa ole kaksi kunniallista asian-ajajaa?"
— "No niin!" — myönsi Oolavi miettivänä ja huumautuneena samalla,
Ounasto jatkoi myllyn humun säestämänä:
— "Mutta jos kerran olisi väärä ja oikea kaksi eri asiaa, niin silloinhan kahdesta asian-ajajasta voisi ainoastaan toinen ajaa oikeaa asiaa, toinen taas puolustaisi väärää, siis olisi konna… Voitko sinä niin pahaa ajatella kummastakaan?"
Oolavi vaikeni. Hän mietti. Totuudenlähteen vedenpinnalle varisi lisää lehtiä… Mylly humisi sävelhumuna. Ounasto selitti:
— "Eihän niistä kumpikaan ole kunniaton, joka puolustaisi väärää, jos sitä olisi… Taivas varjelkoon semmoisesta ajatuksesta!… Asian-ajajako, jonka käsi ei lyhety syntisiltä, vaikka siltä jo Jumalan armokin lyhettyisi, sekö, kysyn, ottaisi ajaaksensa väärän asian!… Mutta kumminkin on joka asiassa kaksi asian-ajajaa vastatusten. Miten sinä, Oolavi, sen selität, jos olisi oikea ja väärä erikseen?"
Oolavi naurahti. Hiukan ajateltuansa virkkoi hän:
— "Siinä on kyllä pulma… Mutta se taitaa olla niitä sedän pulmia…"
Ounasto teki leveän liikkeen ja ilostui:
— "Ei, veikkonen, siinä mitään pulmaa ole… selvässä asiassa. Asia on vain niin, että toinen asianajaja ajattelee ja sanoo toisesta: Tämä minun arvoisa vastustajani ajaa kreikkalaista asiaa, mutta kyllä hän silti on kunniallinen mies. Toinen taas ajaa juutalaista asiaa… Sillä, Oolavi: jos nyt, jos olisi… Taas se Iida laulaa… jos olisi erikseen oikea ja väärä, niin eikö joka asiassa toista asian-ajajaa pitäisi tuomita väärän asian ajamisesta?"