Niinpä nytkin. Hän alotti mietiskelynsä lumentulosta, huutaen
Ierikälle:
"On sitä tänä talavena tuota lunta!"
"No on sitä ruojoo!" huutasi toinen vastaan, ihmetellen, tosin asiasta varsinaisesti välittämättä ja lisäsi:
"Mistähään sitä oikeestaan tulloonii, kun sitä vuan riittää joka talaven osalle, jotta siihen on tää köyhä eläjä kuolla?"
"Ka, eikö tuota tulle sieltä yläältä taivaasta, josta tätä kaikkii muutakii tuloo", mietiksi siihen Pekka Puavalj, huutaen omasta reestään, ja arveli:
"Siältä taivaastahan sitä tuloo kesällä sitää vettä!"
"Ka, sieltähän sitä vuan vuotoo löröttää sitää!" myönsi Ierikkä ja
Pekka Puavalj vahvisti:
"Ei suinkaan sitä mistä helevetistä luntakaa näin riihattomasti tulisj!"
Ja niin olivat taas hänen ajatuksensa johtuneet järkeilemään korkeista kysymyksistä. Hän huuteli edellä ajajalle:
"On se sillonj iso paikka se taivas!"