Asia näytti hänestä päätetyltä, koskapa Olli ei vastustellut. Mutta kun paistikkaat olivat lopussa, kysyikin tämä veistänsä tuppeen työntäessään:
"Missähän paikassa se Olli Kokko sen näki?"
"Siellä Suolamäessä se on sen nähnyt", selitti Pirhonen, varmistuen siinä uskossa, että Olli miettii jo lähtöä. "Rämesuolla sen jälet näkyvät jo sulan aikana… Niin jotta voi alkaa kiertämisen jo ennen lumien tuloa… Eli mitä sinä omasta puolestasi arvelet?"
Oili alkoi nyt miettiä, miten pitkä matka on Suolamäestä hänen karjamaillensa.
Pirhonen innostui ja varmistuen lopullisesti hänen myöntymisestänsä piti jo tarpeellisena kehottaa Jumppasta varovaisuuteen, muutti piipun varren suupieleensä ja varottaa murisi:
"Katso vaan, että kirves on niin reilassa, jotta ei varsi pääse irti silmästä!"
Susokin oli nyt varma, että vihdoinkin se Jumppanen miehistyy ja lähtee petoa nujertamaan. Pirhonen teki jo poislähtöä, ilmottaen:
"Minä vaan pistäännyn mökillä kirvestä vähän hiasemassa ja sitte lähdetään."
Hän joi vettä korvosta, pyyhki suunsa nutun hihalla ja lähti.