"Puhuipa tälle Jumppaselle tahi oli puhumatta, ei se sen paremmaksi tule."
* * * * *
Sillävälin olivat perunat paistuneet lieden porossa. Suso kokosi ne sieltä, vei pöydälle ja kehotti vierastakin:
"Söisit nyt Pirhonenkin tuosta noita potaattipaistikkaita! Ei tässä enää muuta särpimiä kohta olekaan koko mökissä!"
Pitkän äänettömyyden perästä käytiin käsiksi paistikkaisiin. Syödessä alkoi puhe sujua nopeammin. Jo huomautti Pirhosen Mikko:
"Kyllä se ruoja on nyt kierrettävä ja kellistettävä. Muuten saadaan ensi kesänä koirasjänistä lypsää, jos mieli maitoa nähdä… Vai mitä sinä Jumppanen ajattelet?"
"Ka eipähän siitä urosasta jäniksestäkään liikeneviä maitoja heru", myönsi Olli. Mikko innostui selittämään asiaa edelleen ja lopuksi ehdotti:
"Ka mitäpäs se sitte enää sen paremmilla pitkittämisillä paranee! Ota vaan kirves olalle ja lähdetään tästä kierrosta tekemään."
Vaikeneminen tuntui myöntymiseltä. Hän jo teki suunnitelman, kehasten:
"Kyllä kun minä vetäsen sitä kirvespohjalla kuonoon ja sinä vaikka hyvällä näreseipäällä pyyhkäset sivuille, niin sittehän härkä poikii jos eivät karhun töppöset käänny taivasta kohti."