"Niinhän se kuivaa kieli ja kangistuu… kangistuu se… Ei taida muuta erikoista kuulua sinne teille?"
"Eipä sitä muuta kuin tämä asia."
Ja nyt hän taas mietti ja hikoili ja jo puolustautui, kun ei ollut kieltänsä liukastuttanut. Hän selitti:
"Mutta kun viina sitte tahtoo toiselta puolen villitä miehen, niin kuin sen Pirhosenkin, niin ei kannata köyhän sitä viljellä."
"Villitseehän se viina, villitsee se viisaankin… Ei meilläkään sitä viljellä muuta kuin tätä kotiväkeä varten, jotta ei vieraita villitse… Vai ei kuulu muuta kuin tämä asia?"
"Ei osu kuulumaan."
Mutta viimein Jumppanen rohkasi itsensä ja sanoi suorempaan:
"Eikä siinä tässäkään asiassa ole muuta ihmeellistä kuin että minä vaan tulin siitä Luikurisen akka vaivatusta sanomaan vähä sitä pirtti pohjalaista."
Nyt oli Juntunen selvillä. Hän alkoi selittää lakia:
"Eihän sitä paljo tarvitse tämän nykyaikaisen lain mukaan sanoa väärää todistusta lähimäisestänsä, kun ne jo antavat manuun… Se on pirttipohjalainen jo hyvin kiellettyä tavaraa tällä turmeltuneella ajalla."