Jumppanen huokasi raskaasti. Toinen jatkoi:
"Minä en enää sano kestään mitään pahaa… en mitään pahaa, että ei vaan joutuisi oikeuteen pirttipohjalaisesta… Minä vaan kehun kaikkia, vaikka eihän täällä koko Pirttipohjassa enää ole yhtä ainoaa kunnon ihmistä… Varsinkin se Luikurisen akka on oikea keuhko… Mutta sitä vaan pitää kehua… kehua ja kiittää niitä pitää!… Kenenkä hännässä se Luikurisen akka nyt juoksi?"
"Pirhosenhan se", murahti Jumppanen tosissansa. Toinen lohdutti:
"Vai Pirhosen se… Se Pirhonenhan se on jo entuudestaankin tunnettu…
Jouti vietelläkin, niin viisastuu siinä Pirhonenkin ja tulee mieheksi."
Niin jatkettiin. Viimein tiedusti Jumppanen:
"Ei suinkaan se laki ole tuosta järin kova?"
Juntunen syyhytteli jalkaansa, mietti ja selitti:
"Sitä ei tätä nykyajan lakia tunne kukaan… niissä kuuluu olevan näissä lakikirjoissa jos mitkä pykälät."
Jonkun aikaa mietittyään hän lisäsi:
"Sitä on ihmisen oltava varoillansa sitä pirttipohjalaista vastaan… sitä on hyvin varottava ja kartettava! Minua kun se rupeaa vaivaamaan ja tämä Pirttipohjan pappi kun on huono saarnamies ja suuri juoppo ja syntinen, jotta ei viitsi sen kirkossa käydä, niin minä aina himon tullessa haetan Rönty-Kaisan ja kuppuutan… Se auttaa… Hoh-hoi tätä syntistä ihmistä!… Sinullakin taitaa olla vielä iltatyöt tekemättä!"