Masentuneena lähti Jumppanen taivaltamaan mökillensä. Lähtiessä lohdutti häntä toki Juntunen:
"Se oli sinulle vielä onni, että sen vanhan tuomarin sijaisena istuu nyt tämä Matikaisen poika… Se on onni sinulle. Sillä entisellä on sinua vastaan."
Hän vihelsi ja jatkoi:
"Hui-uuu!… Sen lakikirjassa on sinua vastaan ne haukkumanimet ja tämä aisan katkaseminen!… Ukko paha kun joutui sinun toimestasi ajamaan aisapuolena!"
Se oli ainoa selvä lohdutus minkä Jumppanen sai tältä matkaltansa.
* * * * *
Paluumatkalla kohtasi Jumppanen Tuunaisen, joka kantoi pyttytakkaa Luikuriseen. Se oli matkalla poikennut Jumppasen mökkiin ja kertonut Susolle kaikki mitä oli Pirhoselta kuullut Jumppasen ja Ökö-Antin akan väleistä. Kun hän nyt tapasi itsensä Jumppasenkin, ei hän malttanut olla hieman pistämättä, sillä se porraspuujupakka kaivoi mieltä. Hän tarjosi tupakkaa ja tervehti:
"Johan sitä olet sinäkin ikämies!… Siinä se vaan tuo aika kuluu… Ja entäs tämä sinun akka?… Onko jo vanhempi sitä Ökö-Antin akkaa?"
Jumppanen ei oikeastaan tiennyt Susonkaan ikää vuosissa, mutta näöstä päättäen myönsi:
"Eikö tuo tämä minun liene nuorempi."