Tuunainen korjaili pyttytakan paremmin hartioillensa ja laski:
"Ei siinä sitte kaupassa voittaisi… jos sattuisi milloin niiksensä käymään."
Mutta ei Jumppanen käsittänyt tarkotusta. Mökillensä hän saapui niin sekaantuneena, että ei huomannut Susossa tapahtunutta muutosta, vaan istahti tapansa mukaan ja saatuaan puhelahjan jurisi:
"Niin se sanoi Juntunenkin, että kyllä se on se lakiasia tälle koulunkäymättömälle niin ronkelinen, jotta ei sitä rylliä tämän tuhman pirttipohjalaisen luut kestä, vaan siinä voi horjahtaa ja joutua ijankaikkisestikin kärsimään."
Tämä huokaus joudutti vaan asian selvenemistä. Suso luuli hänen näet jo puolustelevan itseänsä ja kiivastui:
"Lyhyet ne ovat, kuule Jumppanen, synnin ja pahuuden jälet, ja aina se riettauden poluilla kuuluu itku kapaloista, niin jotta et tarvitse uskoa, että siellä pääset salassa lurkkimaan ja saat jälkesi peitetyksi… niin se on!"
"Mistä sinä Suso oikein puhut?" yritti Jumppanen, mutta Suso siitä yltyi:
"Mene ja kysy Ökö-Antin akalta, senkin kahmu!"
Jumppanen muisti nyt epäselvästi, että oli halaillut viinapäissänsä Kaisaa, mutta ei hän käsittänyt mistä oli oikeastaan kysymys. Ymmälle joutuneena hän valitti:
"Nyt tässä jo häviää ajatuksestakin tuo selkeys ja sisälläpito!"