"Sinä, Joonas, sitä et tarvitse välittää siitä sielusi autuudesta!"
Joonas arvasi heti asian ja sanoi:
"Ei hyvä isäntä se sielun päälle ota, kun vaan pitää varansa, että ei tule vääriä valoja se onneton luku, kolmetoista… Ja jo hyvä isäntä on se luku Joonaksen takana siitä Kuikan asiasta lähtien."
Pirhoselle se oli ilosanoma. Hän kysyikin jo suoraan:
"No sittenhän sinä voit todistaa tässäkin Jumppasen ja Ökön-akan asiassa… niinkuin Jumppasta vastaan?"
Mustalainen riemastui. Hän oli Tuunaisen mökillä kuullut asian.
Äskeinen porraspuu-meteli oli tuoreessa muistossa. Hän alkoi kiroilla:
"Kyllä hyvä isäntä!… Se korvennettava näppylänenä! Tiellä vastaan tuli ja akkaa herjaamaan rupesi!"
"Vai jo sinun akkaa herjasi!" kiihdytti Pirhonen.
Mustalaisen akkakin huomasi asiat hyviksi, ja alkoi emännöidä kerjäämättä, keitti vellit ja antoi miehellensä Pirhosen paidan. Pirhonen oli sillä välin kertonut asian ja mustalainen lupasi niin todistaa. Lapset tappelivat kuin kotonansa. Keskimäinen niistä kampuutti Pirhosella päänsä, ja kun joukko rupesi illallista syömään, käski akka Pirhosen sillä aikaa syyhyttää porsaan selkää, että eläin nukkuisi.
* * * * *