Sinä päivänä ei päästy sen pitemmälle, sillä Kososella oli kiire. Seuraavana päivänä Pirhonen jo keksikin oikeamman syyn, satuttautui poikkeamaan Kososen mökkiin ja ihmetteli muut asiat puhuttuansa:
"Vai Hilppa se käsitteli sen teidänkin sian!… Suuri taikamieshän se on se Hilppa!"
Siitä alkoi keskustelu. Pirhonen läheni asiaansa, sanoen:
"Arvasihan sen, jotta sairaus siitä tulee ja panee sian vinkumaan… Se aina lopussa lukee luvut sian korvaan."
Nyt alkoi itää epäluulo. Seuraavana päivänä jo tiesi Pirhonen kertoa
Tuunaiselle:
"On se se Hilppakin aika kuohari! Pahan hengen on loihtinut siihenkin
Kososen sikaan!"
Ryhdyttiin asiaa tutkimaan ja sen lopussa jo päivitteli Tuunainen:
"Se ei olekaan tätä oikeaa ristikansaa koko mies… Mitä lienee Viron uskoa pakana… Viron… Viron uskoa on koko kuohari!"
Ja jo hoksasi Tuunaisen akkakin:
"Ilmankos ne Pirttipohjan siat vinkuvatkin tuota nälkäänsäkin alituiseen ja ovat niin laihoja, vaikka niille syöttäisi koko maailman kakarat ja muut suurukset!"