"Ja rakennutan niin suuren saunan että toista päätä saa lämmittää sillä aikaa kun toisessa kylvetään, ja siellä saa joka ikinen kerjäläinen kylpeä ja maata pehkuilla! ja kuppariakkaa pitää olla että vilisee ja sarvisäkit vaan helisevät!… Ja lapsille ostetaan rytkyläiseltä savikukkoja, jotta yksi piipitys vaan pitää taloista kuulua… Vie pakana sitä Pirttipohjan rikkautta silloin!"
Hän nousi, teki riemuisan liikkeen ja vannoi:
"Ja silloin sen pitää Suson mielen sulaa ja olla kuin parasta voinsulaa… Ja silloin se pitää Pirttipohjan maassa alkaa semmoinen ijankaikkinen sovinto ja rauha, jotta rukoilemallakaan ei saisi akkaansa riitelemään, eikä mies suuttuisi vaikka sitä vetäseisi pärehalolla päähän!"
Nyt hän oli tyytyväinen pitkästä ajasta. Tulevaisuuden unelmain huumaamana oli hän nyt valmis koettamaan viime keinoakin, että Pirttipohja pelastuisi hänelle eikä hän sortuisi käräjissä. Hän tuli ajatelleeksi poppamiehen luo menoa.
* * * * *
Niinä aikoina, joista tässä kirjassa on puhe, oli Pirttipohjassa, kuten olemme huomanneet, jo täydellisesti kehittynyt yhteiskunta kaikkine vikoinensa ja hyvine puolinensa. Kaikki kansallisen elämän ilmiöt olivat jo muodostuneet ja kehittyivät alkutuoreutensa voimalla. Kerta olikin Jumppanen Pirttipohjaansa ylistäessä tapansa mukaan sattunut sotkeutumaan, niin että kieli sotki selvän ajatuksen ja hän tuli sanoneeksi:
"Me olemme yleensä jo niin täydelliset tässä elämän rustauksessa, että meillä on yksinpä tuokin täydellisyyden ihan täydellinen puute."
Pirttipohjan poppamiehistä oli Ruta-Leena kuuluisin. Hänen äitinsä oli aikoinaan nostanut lemmen sekä Jumppaseen että Pirhoseen. Hän oli nyt jo vanha ämmä, ja asui yksinänsä pikku tupapahasessansa, tien varrella vähän loitommalla taloista, metsän keskellä. Useimmat avioliitot saivat vieläkin alkunsa hänestä. Hänen luonansa kävivät myös varakkaammat, nautinnon ja mukavuuden haluiset isäntämiehet kaapututtamassa päätänsä. Tämä pään kaaputtaminen se oli Pirttipohjan suosituin kansallinen huvi.
Eräänä päivänä taivasteli Jumppanen hänen töllinsä edessä ja aprikoi:
"Auttaisikohan tuo näin ikämiehelle vielä, jos yrittäisi sitä keinoa uudestaan?"