Rehellistä keinoa hän ei keksinyt. Viimein turvautui hän viekkauteen, huomauttaen:
"Niin se minunkin sauna paloi, jotta en osannut arvellakaan!"
Toinen ei liikahdakaan, vaikka tajusi asian. Nyt jo lisäsi Jumppanen:
"Ja niinpä se on tämän sinunkin saunasi laita!"
Iisso Tuomainen alkoi miettiä ja kysyi kotvan kuluttua veltosti:
"Onko se syttynyt tuleen… minun sauna?"
"Ka mitäpäs tuossa nyt järkiään säikähtää!… Ennättäähän sitä sittekin kun oma väki tuo sanan!" myönsi Jumppanen kaksimielisesti, valehtelemista karttaen. Hetkisen kuluttua vääntäytyikin Tuomainen istumaan ja sanoi:
"Kyllä se on herkkua tuo pään ruoputus! Kuka hänet lie keksinytkin."
Hän pani tupakan, selittäen sitä tehdessään:
"Pitää tästä sitte lähteä sitä saunan paloa sammuttamaan…"