Hän työntyi jo ulos, kun kysyi Jumppaselta:
"Päätä ruopututtamaanko sinä tulit?"
"Päätä."
Kotvasen sai Jumppanen jauhaa asiaansa, mutta selvisi viimein. Hän valitti:
"Se tämän ikämiehen lempi jo on niin piintynyttä, jotta se ottaa ihan lapaluille!"
Ruta-Leena kyhnehti hiljaksensa, kun ei olisi mitään kuullutkaan.
Ikäänkuin yksikseen vaan luritteli hiljaa, pankkoa pyyhkiä kyhnyttäen:
"Ottaa se lempi lapaluille… lapaluille se lempi ottaa… Hoh-hoi, tätä vanhan elämän kytystystä!"
"Niin jotta jos Leena uskoisi sen vielä näin vanhan puoleiseen akkaan, kuin Susoon, tehohtevan niin jos vielä sillä voimalla yrittäisi", pyysi Jumppanen. Kotvan kytysteli Leena, mutta laskeutui sitte karsinaan, ja loihti siellä aikansa laulaa hyräillen. Sitten loihtimisen loputtua antoi hän Jumppaselle pienen lankapalan ja neuvoi:
"Leikkaa karvoja kissan hännästä, vuonnan saparosta. Leikkaa tilkku paidastasi. Ota hevosen jouhea, ja sido ne kaikki tällä langalla yhteen ja pistä tukko salaa Suson kengän kärkeen. Kolmen päivän perästä se jo auttaa!"
Jumppanen huokasi helpotuksesta. Hän palkkasi vielä Ruta-Leenan kuleksimaan taloissa Hölö-Heikin jälillä, mutta päinvastaisilla asioilla kuin se.