Tarkasti täytti hän ohjeet ja odotti levollisesti kuopassansa. Mutta hän oli tehnyt liika suuren tukun. Kun Suso yritti panna kenkiä jalkaansa, puhui hän:
"Mitähän siellä on tuo toinen kengän kärki täynnä?"
Hän tutki asian, tarkasti kissan hännän, ja oitis älysi hän. Kiireesti lähti hän vesipytyn kanssa kuopalle, paiskasi veden Jumppasen niskaan ja sanoi:
"Tuosta saat! Vai vielä sinä kissan hännät keritset, pahan hengen syöttiläs!"
Sen paremmin ei ollut Pirhosta auttanut Hölö-Heikin apu. Mutta molemmat poppamiehet, Hölö-Heikki ja Ruta-Leena, tekivät toki kylällä ahkeraa työtänsä.
VIII
Oikeuslaitos oli — kuten yleensä kehuttiin — Pirttipohjan yhteiskunnallisen elämän kehittyneimpiä haaroja. Lukuisat käräjajutut näet antoivat lakimiehille tilaisuutta harjaantua ammatissansa. Ei ihme, jos oikeuden käyttö kehittyi tässä mehevässä, otollisessa maaperässä niin täydelliseksi, että jo Jumppasen mukaan sanottiin oikeudessa ja käräjöimisessä olevan koko Pirttipohjan turvan ja kunnian.
Tänä vuotena olivat kevätkäräjät myöhästyneet niin että maat jo olivat sulat, kun ne alkoivat.
Mutta nyt oli ensimäinen käräjäpäivä. Joka talossa oli sen päivän aamuna vankasti riidelty ja kovasti syöty ja koko Pirttipohja oli nyt jalkeilla, sillä ei ollut taloa joka ei olisi jo asiaan sotkeutunut.
Jo käräjien edellisenä päivänä oli Jumppasta kohdannut kova onni. Uusi tuomari oli joutunut pois viralta ja sijaan tullut entinen, johon Pirttipohja oli alkanut vähä epäillen katsella. Usein oli valitettu: