Mutta silloin tupsahtikin silmiin outo näky. Jumppanen sen huomasi ensiksiki ja ärjäsi:
"Karhun vaivattava!"
Ja todellakin mörisi karhu muurahaiskeon ympärillä. Nyt kirosi
Pirhonenkin hätäytyneenä:
"Ja sillä eväällä onkin kuusi pentua, vaikka Kokko valehteli olevan kaksi!"
Kulkijat olivat jähmettyä. Jumppanen selviytyi ensiksi ja ärjäsi kauhuissansa lehmäänsä muistaen:
"Jos nyt ne pennut ovat päästäneet jo sen viimeisenkin lehmän läävästä!"
Karhu ärjyi muurahaiskeolla ja repi maata. Pirhonenkin muisti lehmänsä kohtalon, menetti harkintakykynsä ja syöksyi suin päin metsän peitossa mökillensä päin kankea noutamaan ja huusi:
"Hae kanki, Jumppanen, ja tule apuun!… Hae sukkelaan kanki!"
Vaimot eivät kyenneet pakenemaankaan, Jumppanen tyrmistyi aluksi, mutta selvisi pian siksi, että huomasi huutaa:
"Pirhonen!… Kuule Pirhonen! Elä heitä akkaasi yksinänsä!… Elä heitä akkaasi tahi ei jää lehmän lypsäjää!"