"Vai mitä sinä Jumppanen ajattelet?… Niin jotta painostaako tämä asia sinua, kun olet synkeä tuossa tupakkameiningissäsi?" kysyi silloin Kuikka.
"Eipä tämä erikoisesti… Tämä on ainoastaan semmoista tavallista tupakoimissynkkyyttä", epäsi Jumppanen. Kuikka selitti:
"Se on yksinpä tässä avioelämässäkin se yksipuraisuus semmoinen voima, että ei siinä akka uskalla miehellensä torailla. Siinä Kuikankin talossa jos vaan akka rupeaa rykimään ilman yskää ja minä vaan nostan oikean miehen luonnon ja sanon että: ak-ka! niin letti ojona siinä akka laputtaa ulkotöillensä!"
Jumppanen mietti. Kuikka puhui nyt Pirttipohjan yleisestä voimasta ja kehui:
"Sitä tässä jo yhdessäkin suuremman puoleisessa miehessä asuu semmoinen voima, minkä nyt tässä minunkin kokoisessa miehen jätkässä, niin mitä sitte tässä koko Pirttipohjassa! Karhun tanssia siinä pitää petojen tanssia, kun täältä nousee miestä kuin karpaloa mättään alta!… Siinä se voima on siinä sovussa!… Silloin, kuule Jumppanen, ei tarvitse muuta kuin vähä hönkäistä ja näyttää kurassia, niin häntänsä uneuttaa karhu aholle, kun hätäpäissään lähtee pakoon latmistamaan!… Vai mitä sinä Jumppanen syleksit?… Minä jo sanoin Pirhoselle: 'Pirhonen', sanoin minä Pirhoselle, 'turvaannu sinä Pirhonen vaan Kuikkaan ja pole rikki se eripuraisuus sen Jumppasen kanssa, ja Kuikka kun on etukynnessä, niin suolla se vaan karhu soittaa mennessänsä!'…"
Jumppasella ei ollut vastaamista mitään. Kun Kuikka lähti, kypsytteli Jumppanen taas sovinnon tarvetta, kuten Pirhonenkin. Kertakin hän taas valitti Susollekin:
"Se on yleensäkin koko se varsinainen sovinto niin monien sakkojen ja käräjöimisien takana täällä Pirttipohjassa!"
Mutta rehellisesti hän siihen pyrki ja koetti keksiä keinoa miten lähestyä Pirhosta. Asia alkoi häntä painaa. Lisäksi harmittivat häntä vielä maksamattomat viinat. Hän synkkeni viinalle yleensä ja uudisti lupauksensa hävittää koko viinasauna.
XV
Mikko Pirhosen mökissä elettiin oikeastaan samanlaista elämää kuin Jumppasenkin. Sielläkin kypsytettiin sovintoa, mutta vaikka Pirhonen olikin Jumppasta liukkaampi mies, ei hänkään jaksanut alkuun päästä. Mutta avioelämä ja -sopu oli rakentunut. Pirhonen oli käynyt maksamassa käräjäkapat ja siltavoudin jyvät, palannut sieltä ja imeksi nyt piippuansa onnellisena. Liisa kampasi pojan päätä.