"Vai oli se kuppuutuksillansa tämä Pirhonenkin! Ei suinkaan se sen paljaan naimisasian tautta?"
Kaisa sanoi senkin olleen syynä, ja selitti vielä piippua täyttäessään ja sytytyssavuja vetäessään, että Pirhonen ei ollut sanonut pääsevänsä puheen alkuun eräässä tärkeässä asiassa.
Jumppanen ilostui siitä ja tiedusti:
"Ja lähtikö tuo Kaisan sarvipäätä pakoon Pirhosesta… se toinen sarvipää?"
Kaisa uskoi puhuvansa totta vakuuttaessaan:
"No ei muuta näkynyt kuin häntä, kun livahti saunan ovesta pellolle. Saunan katolla vaan rääkäsi kerran ja sinne tuntui Itkukalliolle päin lähtevän lentää kahnuuttamaan! Ja paikalla sanoi Pirhonen helpottaneen!"
Päästiin siitä jo työn alkuun. Kaisa imasi loppusavut piipusta ja alkoi hakata Jumppasen selkään reikiä veren tulla. Sarvi sarven perästä kiintyi Jumppasen selkään, ja kun niitä törötti siinä jo tusina, arveli Kaisa riittävän.
Mutta Jumppanen halusi päästä Pirhosta terveemmäksi ja vaati imemään toisen tusinan lisäksi. Kaisa pani välillä uuden tupakan ja siivosi varpaittensa välit. Sen tehtyään lisäsi hän Jumppasen selkään toisen tusinan sarvia. Selkä oli jo yhtenä sarvimetsänä. Kaisa otti havuvastan, kylvetti sillä Jumppasen jalkapohjia ja loihti:
"Lähde lempo miehen luista, kehno ihmisen lihasta! Herkeä härisemästä, tottele toran pidosta, heitä kehno käräjän käynti tämän miehen mahanahassa, tämän jätkän jänterissä, että saisi raukka rauhan, säästyis suurista sakoista sekä akkansa vihoista, naapurinsa katehista, nukkuisi levossa yönsä, pötköttäisi niin kuin pölkky, päivät työssä myllertäisi, niin kuin karhu kankahalla,"
Hän aikoi jo lopettaa toimituksen, kun Jumppanen pyysi: