"Jos sinne keskiruumiillekin vielä imastaisi muutama varovaisuuden vuoksi!"
Kaisa täytti pyynnön.
"Ja jos sitä suullistakin sakramenttia vielä annettaisi", pyysi
Jumppanen. Kaisa loihti:
"Heitä hullu huutaminen, paha henki paukkaminen tämän härän hartioilla, Suson miehen selän takana! Jos et lähde niin lähetän, jos et poistu niin saat potkun!"
Toimitus oli lopussa. Kaisa kiskasi sarvet selästä, pesi verisen selän, lakasi saunan havuilla, riisuutui, löi löylyn ja kylpi Jumppasen kansaa herkullisen kylvyn.
* * * * *
Uutena miehenä kyntivät naapurukset seuraavana päivänä kauramaillansa. Nyt he eivät enää hevosillensa riidelleet enempää kuin oli tarpeellista maan kannokkuuden takia. Puheen alkuun eivät vieläkään päässeet.
Mutta jo seuraavana päivänä tapahtui käänne. He olivat jo likenneet raja-aitaa ja lepuuttivat hevosiansa. Silloin asettuivat he raja-aitaa vastaan seisomaan, kumpikin omalle puolellensa, noin viiden metrin päähän toisistansa, tupakoivat siinä ja katselivat toistensa mullosta. Noin puoli tuntia odottelivat he siinä asennossa alkua. Viimein teki Jumppanen äkki päätöksen ja kysyi:
"Kyntämässäkö sinä olet?"
"Niinhän minä arvelin, että jos tuohon mullokseen olisi kylvää ripsua niitä kauran akanoita, jos tuo miten kasvaisi!" vastasi Pirhonen hyvillä mielin. Sen pitemmälle ei vielä päästy. Mutta kun olivat taas tunnin kyntäneet ja hevoset lepäsivät, seisoivat he samoilla paikoin samassa asemassa, ja nyt kysyi Pirhonen vuorostansa: