"Näillä toisilla tervapuolikoilla pidetään nyt tätä Jumppasen mahaa jumalanamme! Sillä nyt ovat papin saatavat ja Ökön aprakat maksetut!"
Susolla olikin nyt pytyllinen tuoreita silakoita ja mökin laessa riippui vartaallinen reikäleipiä. Tupakkapölkyssä tuoksui äsken hakattu tupakka ja maitotiinussa oli vielä sen verran maitoa, että se värjäsi puoli tiinullista vettä harmaaksi. Pidot olivat siis valmiit. Miehet söivät tukevan illallisen ja lähtivät saunaan.
Huomenna sitte ristittiin Turusen poika ja Pirhosen äsken syntynyt.
Jumppanen oli Susoinensa kummina.
Ja kun hän palasi ristiäisistä kotiinsa, puhui hän vaimollensa:
"Nyt sitä ihminen on jo tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi siihen pääasiaan!"
"No vielä siinä nyt vanhoillasi ollessa semmoisia ajattelet!" kainostui siihen Suso, ryhtyen lattiaa luuttuamaan. Mutta ei hellittänyt mies, vaan murisi taas:
"Sillä on nyt jo seitsemän… Pirhosella!… Ja meillä vasta yhdeksän!"
"Elä nyt siinä hupsi!" leikitteli Suso tekeytyen ynseäksi. Jumppanen vaikenikin, mutta asia ei antanut lopulta rauhaa. Eräänä päivänä sanoi Suso salaperäisesti:
"Saisit niitä saunapuita varustaa vähä runsaammalta kuivamaan!"
Ujosteluaan salatakseen ryhtyi hän kahvia keittämään ja nuhteli selin mieheensä hääräillessään: