"Ja eipä se ole paljon muuta tämäkään varsinaisen ihmisen elämä: Ensin sekin syntyy, sitte on pienenä ja saa vitsaa, kunnes pääsee housuihin, että voi jo juoksennella ympäri kylää."
Hetkisen kuluttua hän jatkoi omaa kohtaloansa:
"Niin kuin nyt näitä meidänkin joukkoa, näitä Jumppasia. Meitäkin oli jumalaton liuta ja kaikki aika vehnäsiä! Ensin me tappelimme keskenämme veljeyden alkutappelut!"
Hän mietti läpitse erään asian, josta hän oli tapellut veljensä kanssa, ja kehasi:
"Silloin täällä Pirttipohjassa olivatkin kaikki pojat oikeita jurtikoita ja rehellisiä tappelijoita… paitsi tämä Antti Luikurinen, jolla nyt on karvarinversta… Se oli joutava ja epärehellinen koiruuden tekijä."
Karvari Luikurista hän ei voinut sietää. Pikku poikana ollessansa he näet olivat laskeneet suksilla mäkeä Kokkokalliolta, josta oli korkea hyppyri. Erään kerran kun Olli Jumppanen oli jo onnellisesti laskenut hyppyristä, pistikin sen alapuolella vartova Luikurin Antti suksisauvansa Ollin suksen alle ja keikautti hänet kumoon ja sitte vielä ilkkui että Olli muka sai "akan." Heti oli siitä noussut tappelu ja siitä lähtien oli hän alkanut hautoa vihaa Luikurista kohtaan. Nahkansakin hän parkitutti Koljosella eikä voinut sietää koko miestä, varsinkin kun se vielä oli huomauttanut, että hänellä on näppylä nenässä. Tämä pieni näppylä, joka itse asiansa ei hänen nenäänsä rumentanut, oli siitä lähtien tullut Jumppasen arimmaksi paikaksi.
Nyt hän taas muisti tapauksen ja soimaili:
"Se onkin tämä Luikurinen ihan toista kansaa, eikä näitä oikeita pirttipohjalaisia ristityitä!"
Se johti mieleen toisen miehen, jota hän vieroi katkerammin kuin Luikuristakin. Se oli Pirttipohjan tuomari, kartanon herrasväen sukua, syntyään entisiä Möttösiä. Sen isän isä oli ollut ruununvoudin renkinä ja sitä tietä oli suku päässyt tuomariksi.
Eräänä päivänä sitte oli tämä tuomari lakasuttanut Jumppasella pihamaatansa koko päivän. Ahkerasti olikin hän työtänsä tehnyt. Mutta kun hän iltasella oli mennyt keittiöön ilmottamaan että työ on suoritettu, olikin tuomarin rouva nuhdellut miestänsä siitä, että hän oli laskenut hänet, näppylänenäisen ja likaisen pojan, kyökkiin.