Mutta ajatellessaan, että yhden karhun takia pitää tuotakin Pirhosen rehvanaa pitää mielillä, ei hän voinut olla halveksivasti lisäämättä:
"Riesaa siitä vaan Mikosta olisi tässä Pirttipohjan ostossa. Vaikka kepulimiehiähän se Pirhonen oikeastaan on tuon ruumillisenkin rustinkinsa puolesta… Se hyvä siinä toki on, että sen mökkiin on pesiytynyt tuo saunahalla!"
* * * * *
Mikko Pirhosesta johtui nyt mieleen se karhuntappo-asia:
"Eikö se Pirhonen, viisas mies nyt älyä, että mitä sitä nyt Suolamäkeen lähtee semmoista petoa härnäämään! Jos nyt esimerkiksi minä olisin karhu ja mörisisin Suolamäessä, enkä hätyyttelisi kenenkään lehmiä, enkä tekisi muutakaan härninkiä, ja jos sitte joku tulisi minua esimerkiksi vaan kangella mukiloimaan, niin saakeli ollen minä suuttuisin ja söisin koko Pirttipohjan lehminensä päivinensä!… Toista se olisi jos minä suorastaan jo lehmän säkään hyppäisin ja alkaisin repiä."
Mutta kun hän sitäkin tapausta harkitsi, alkoi hän järkeillä:
"Ja eikä nyt silloinkaan tarvitseisi minua suorastaan kangella päähän sukaista! Sanoisi ensin niinkuin oikea ristitty, että: Mene nyt hyvä Jumppanen matkaasi ja häpeä rauhallisten köyhien ihmisten viattomia lehmiä repiessäsi!… Ja minä menisin! No menisin saakeli soikoon! Niin mennä luikkisin häpeissäni häntä koipien välissä ja piilottelisin nurkkien takana, että ei vaan kukaan näkisikään! Ja tämä Pirhonen tulisi ja mukaseisi suorastaan kirvespohjalla!"
Hän piti karhun puolta. Tarkasti muisteli hän nyt koko viimeisen keskustelun. Sitä muistellessa johtuivat mieleen Suson halveksivat sanat, että hän "ei uskalla syöpäläistäkään tappaa."
Silloin harmistui hän, raapasi päätänsä ja päivitteli:
"No voi tuota akan raatoa miten sanoi!… Voi tuota hönkälettä minkä pakanuuden teki!"