Mutta jatkaessaan matkaa johtui hänelle mieleen se mahdollisuus, että lapset ehkä eivät olekaan lämmittäneet saunaa. Hän punnitsi sitä asiaa ja pelkäsi Suson ehkä niitä kieltäneen, kun ei kerran ollut saunapäivä. Ajatus alkoi häntä kiusata:
"Sen pitääkin pistää nenänsä joka paikkaan! Ikäänkuin hän olisi isäntä joka asiassa."
Viimein päätti hän varmasti:
"Kertakin minä näytän, kuka se on isäntä Jumppasen mökissä! joka sorkan pitää kohona hypätä saunaa lämmittämään, jos se vaan ei ole jo tehty."
Rivakasti astui hän nyt mökkiä kohti. Mutta kun hän kääntyi aittarähjän nurkan takaa mökin pihamaalle, tulikin siinä vastaan Antti Laurikaisen vaimo. Se oli ollut tulipaloa sammuttamassa ja ilmotti nyt Jumppaselle:
"Siinähän se on Jumppanen! Eikä tule aikanansa kotiin, vaikka sillä aikaa paloi sauna!"
Jumppanen ei osannut muuta kuin kirota ja huutaa:
"Voi sen vietävää! Johan minä lähtiessäni sanoin, jotta polttavat ne paholaisen vietävät sillä aikaa sen saunan!"
Juoksujalassa riensi hän saunan paikalle, jossa suitsusi enää joku kekäle. Hän menetti malttinsa ja huusi:
"Kuule Laurikaisen akka! Ota sukkelaan ämpäri ja tule kanna vettä!"