"Viisikymmentä penniä se Koljonen siitä kakarapytystä käski ottaa."
Mutta silloin ärjäsi Pirhonen:
"Senkös täyteistä te ette pidä veräjiänne kiini, jotta eivät ihmisten siat pääse!"
Leena säikähti ja alkoi ryiskellä. Pinnanen ymmärsi sisarensa hädän ja murisi hänen puolestaan:
"Ka mitäpä niistä veräjistä näin talvea vastaan tukkeaa!… Ei tainnut se Pirhosenkaan portti tulla viime kesänä valmiiksi, kun näkyy tuo pellon veräjä olevan auki, jotta sikakin pääsi pois omasta pihasta."
Pirhonen joutui neuvottomaksi.
Mutta Liisa suuttuikin siitä ja vihotteli vastaan:
"Akathan ne aina vaan saavat Pirttipohjassa hyvät ja huonot kestää. Vaikka miehissä itsessänsä ei ole sen vertaa että veräjän tukkeaisivat!"
Koljosen Leena huomasi olevansa voitolla. Hän oli jo kuullut Jumppasen
Suson soimauksesta ja menestys innostutti häntä pistellen lisäämään:
"Johan näistä nyt Pirttipohjan miehistä olisi sen vertaa, jotta lutikan tappajiksikaan."