Se pisti Olli Jumppasta. Ääneti nosti hän eväskontin hartioillensa ja kehotti Pirhosta:
"Mitäs tämä nyt riitelemällä paranee!… Anna akkojen selvittää välinsä ja tule sinä pois!"
Pirhonen riemastui neuvosta, joka hänet selvitti niin vähällä. Miehet lähtivät ja vaimot jäivät jatkamaan riitaansa.
* * * * *
Äänettöminä astua jumppasivat miehet Suolamäkeä kohti. Tapaus oli myrkyttänyt molempien mielen.
Tunnin ajan kulkivat he siten ääntä päästämättä ja tulivat Matkalammin päähän. Siinä kelletti tien varrella suunnattoman paksu, oksainen närepölkky, jota Pirhonen oli yrittänyt kolme eri kertaa laudoiksi särkeä, koettaaksensa vain saako mies moisen oksikkaan hirviön halkeamaan. Mutta turhia olivat olleet ponnistukset.
Kun he nyt saapuivat pölkyn kohdalle, oli molempien viha parhaiksi hautunut, eikä Pirhonen voinut sitä enää hillitä, vaan iski kirveensä närepölkkyyn täyttä voimaa, näennäisesti ikäänkuin muka huviksensa, ohimennen. Oikeaa tarkotustaan salatakseen hän vielä äänsi:
"Siinä se on pölkky!"
Mutta Jumppanen tarvitsi samaa aihetta sisunsa purkaukselle. Hänkin iski kirveensä pölkkyyn, että jysähti, ja äänsi:
"On siinä pölkky!"