Mutta silloin tupsahtikin puun varjosta aivan heidän eteensä mies, puutakka sylissä. Ja vaikka olikin yö, valaisivat tähdet toki sen verran että he tunsivat tutut Pirttipohjan miehen kasvot ja Jumppanen huudahti tulijan nimen:
"Ökö-Antti!"
Tämä säikähti, viskasi puut sylistänsä maahan, sieppasi niistä halon ja karkasi päälle. Mutta nopeasti syöksyi Pirhonen häneen sylin ja silloin alkoi paini.
"Matti! Tule apuun ja tuo pyssy! Ruunun miehiä on… Kaada viina korpeen!… Joutuin vaivattu!" huusi Ökö-Antti.
Toveri riensikin metsiköstä ja uhkasi:
"Nyt karkkoa tahi muuten pamahtaa!"
Mutta onneksi hoksasi Jumppanen että kyseessä oli salaviinanpoltto. Ja sen hän tiesi jo miehistäkin. Hän huusi:
"Senkö vallesmanni täällä on! Pirhonen vaan ja minä… tullaan karhua kiertämästä."
Asia selvisi nopeasti, ja Ökö-Antti pyyteli kiroillen Pirhoselta anteeksi erehdystänsä.
* * * * *