Hetkisen istui hän nyt teljolla ääneti, suuttuneena. Sitte viskasi hän airot veneen pohjalle, asettui muka rauhallisena istumaan ja uhitteli tuulelle:
"Tuule nyt! Puhalla nyt!"
Hän istui ja odotti. Mutta tuuli näytti vaan yltyvän ja nyt se jo vei venettä aika kyytiä väärään suuntaan. Silloin sieppasi Mikko Pirhonen melan, kiirehti horjuvin askelin veneen perälaudalle istumaan, ja alkaen hammasta purren meloa, äkäili:
"Luuletko että tässä ei ilman airoja päästä, vaikka hänessä ulvoisit niin että nousisi ilmaan koko järvi!… Mokomakin rapakko!"
Viimein pääsikin hän Olli Jumppasen venerantaan. Kun mela jo ylettyi pohjaan, tyrkkäsi hän sillä venettä, niin että se sujahti maalle keskituhtoa myöten. Vetästyänsä sen kuivalle maalle kokonaan, viskasi hän vihaisena airot pehkoon, puisteli enintä vettä märäksi kastuneesta hatustansa, lyöden sitä pari kertaa vanhan lapikkaansa paikattuun varteen, ja lähti suutuksissaan astua rehveltämään Olli Jumppasen mökkiä kohti.
* * * * *
Jumppasen mökille vievät kujaset olivat yhtenä kurarapakkona. Tuuli viskoi ränstyneitä ovia ja narisutti puolilahoa kaivon vinttiä. Laiha juoksukoira ärhenteli sialle, joka tonki pihalle viskatuita kalantotkuja, eikä päästänyt häntä aterialle. Siinä taistelun lomassa lennähti joukkoon vanha varis, sieppasi nokkaansa tukun kalan suolia ja lähti niiden kanssa lentää kahnuuttamaan mullospellolle. Tuuli pärisytti akkunoiden tuohipaikkoja ja kylmä vihmasade oli hiostanut niiden pikkuiset lasipahaset niin että tuvassa oli puolihämärä.
Järvellä sattuneiden tapausten ja vastoinkäymisten myrryttämänä saapui Pirhonen Olli Jumppasen mökkirähjän pahaselle saunalle, joutuen taas koskettamaan sitä pääkysymystä, josta hän hiljaisuudessa taisteli Jumppasta vastaan, vaikka ei kumpikaan koskaan puhunut. Hän luki saunan ovenpieleen seinähirteen piirretyt viirut, jotka osottivat Jumppasen vaimon saunavuoteitten lukua, ja murahti: "Yhdeksän sillä on Jumppasella." Hänellä oli ainoastaan kuusi. Järvellä noussut mieli ei sitä tyynenä kestänyt. Hän lisäsi:
"Ja se itsekin on vielä semmoinen jätkän näköinen työkarhu… paitsi että niitäkin uusia lapsia voi vielä lisää tulla."
Tupakkakaan ei nyt olisi maistunut. Hän jatkoi: "Kun se sitte semmoisella työvoimalla yrittää, niin mökkiläisen asemaanhan tässä toinen joutuu, jos ei pääluvussa tapaa!"