Hänkin taputteli jo Kaisaa poskelle ja jatkoi reilusti:
"Sillä tuommoisia kukkasia vaan ei kasva karhun omilla soilla… Kaisa! No elä nyt tyrki ja ole olevinasi, Kaisa, vanhalle akalliselle miehelle!"
Ökö-Antti kituutti viuluansa. Soitto hellytti Jumppasta ja hän jatkoi:
"Katsohan koko tätä Pirttipohjaa! Kuu tuolla soutaa Tervalammin ja Vahvajärven pohjassa ja naureksii Otavalle ja rannoilla siellä nukkuu niin saakulin pehmeä havu, jotta sillä pätisi nukkua vaikka morsiamensa kanssa."
"Oon… on tämä korea korpi tämä Pirttipohjan salo!" myönsi
Punkki-Matti, Kaisakin oli heltynyt ja lisäsi:
"Kunpa vaan osaisivat ristityiksi elää ihmiset, niin mikäpä täällä olisi toimeen tullessa! Katso vaan tyttö, jotta se viinapuolikon tappi ei rupea tippumaan siitä hanikan juuresta", lopetti hän puhettansa korostaen. Jumppanen innostui:
"Anna, Kaisa, hanikan tippua, jotta saa ilonestettä Pirttipohjan siunattu maakin! Kun siinä maassa sitte kesällä putkikko kasvaa ja käki riivattu kukkuu koivikossa ja karhu kun siihen vielä viheltää salolla, kuin paraalla pillillä soittaisi, niin mieltä sen pitää himaista kuin paraan vihille vietävän morsiamen!… No, juo Pirhonen eläkä sure lehmää. Repiköön karhu vaikka joka kantturan, kunhan vaan jää tämä Pirttipohja!… No Punkki ja Ökö! Juodaan! Eläkä sinä Kaisa toraile enään koskaan!"
Kaisa kuivasi silmäkulmaansa huivin kolkalla. Mutta Jumppanen jatkoi:
"Senkö saakurin hätä meillä on tämmöisessä maassa eläessä, vaikka olisi karhuja metsät täynnä! Orava nukkuu tuolla kuusessa makeasti ja Tervalammissa makaa hauki akkansa vieressä ja näkee unta täkykaloista! Ja tähdet tuikuttavat havunoksien lomitse. Kun siihen vielä viinapannun alla palaa lekottelee tuommoinen punainen korpituli tuossa havumajan edessä keskellä yötä, niin taivaan autuudella sen pitää mieltä himauttaa ja riemusta heilauttaisi ihminen häntäänsä, jos sillä se olisi!… Hih!"
"Hih!" hihkasi Pirhonenkin, ja toiset miehet kertasivat huudon yhdessä.