"Siinä maassa himoitsee mies viinaa kuin kuiva maa vettä, ja kun laulu helähtää, niin on ihminen kuin taikinapytty, jossa makea ja suloinen lemmen taikina nousee!… Laula Pirhonen!… Tahi Kaisa!… Laula sinä Ökön akkal… Laula Jumppaselle!"
Kaisa jo sylkäsi alkaaksensa laulun, mutta ei ennättänyt ennen kun
Jumppanen itse ja alkoi laulaa vedellä.
Laulettuaan hän ryyppäsi taas ja riemuitsi:
"Elä sinä Pirhonen nyt murjota, kun on jo karhukin pentuinensa ansassa!… Meillä, Pirhonen, on semmoinen maa tämä Pirttipohja, että me emme siitä pääse mihinkään putoamaan. Eikä sitä lehmää karhu revi… Vai mitä, Kaisa?"
"Kunhan vaan osaisit siinä kunnolla elää, että et tuhmuuksiasi tekisi", tarttui puheeseen Kaisa.
Jumppanen alkoi leikitellä Kaisalle, mutta tämä löi häntä rievulla ja torui:
"Etkö kestä etempänä, nainut mies!… Kyllä niitä tuhmuuksia osaisi jokainen tehdä, kun vaan varat kannattaisi!"
Mutta Jumppanen kiehahti:
"Jottako minun varat eivät kannattaisi. Ne kannattavat, sillä minä syön kovasti ja minun talossani on aina kova ruokahalu… Ja kuulehan Kaisa!"
Hän korotti äänensä kun lisäsi: