Pirhonen rupesi tinkimään, mutta Kaisa koveni:
"Enkä anna puolikkoa, jos ei ole nahkat parkittu!"
Silloin Jumppanen käski Pirhosta:
"No maksetaan se karvarin palkka, niin heittää äkäilemisen! Sillä kirjoitettu on että: parkitsemattomalla nahalla ei sinun pidä lähimmäisellesi viinoja maksamaan, eikä rippikouluttamatonta miestä avioksi tarjoomaan!"
Kaupat tehtiin. Karhun nahoilla ostettua viinapuolikkoa ruvettiin tyhjentämään. Kaisa oli toki olevinansa vastaan ja torui näön vuoksi:
"Tarvitsisit tuota Jumppanenkin ne karhun nahkat parempiin asioihin, kuin tähän viinaan!"
Mutta Jumppanen ei nyt surkeillut. Hän otti Kaisaa kaulasta kiini, likisteli ja retusi:
"Elä sinä, Kaisa, katso Jumppasta ylen, sillä pitää sillä
Jumppasellakin olla oma akka ja oma maa ja omat vikansa!"
"Niin!" muikisti Kaisa ylenkatseelliseksi tekeytyen. Mutta Jumppanen tenäsi:
"Niin niin Kaisa! Usko sinä Jumppasta kun se sanoo, että joka maalla ja joka miehellä pitää olla omat vikansa!"