"Pitää, pitää ne olla vikansa", myönsivät toiset miehet riemuissansa.
Jumppanen ihaili viinatulta ja vannoi:
"Jos ei olisi Pirttipohjassa muuta kuin paljaita ahoja, niin tuo tuli ei näyttäisi miltään… Mutta tuota pimeää kuusikkoa se vietävä koristaa. Siksi se Jumppanenkin ottaa ryypyn. Mutta annahan metsät loppuisivat, että viina pitäisi ruveta kaupungin viinasaunoissa keittämään, niin jumaliste en pane sen näköistä vettäkään suuhuni, vaikka ratilla valettaisi väkisin!… Mutta niin kauvan kun yksikään näre huojuu Pirttipohjan maalla, ottaa Jumppanen ryypyn, jotta viinatuli ei pidä lakkaamaan maan kauneutena lekottamasta… No ryypätään!"
He ryyppäsivät. Kaisa murisi taas:
"Ikäänkuin siitä olisi sitte mitä hyötyä. Riitaa vaan nostaa ja epäsopua, koko liemi!"
Nyt kiehahti taas Jumppanen:
"Kai-sa! Vai riitaa! Kuule Kaisa: Jumppanen ja Pirhonen on jo syleillyt veljen syleilyn, että Pirttipohjassa ei pidä enää olla muutaa riitaa kuin harakoiden rähinää… ja harakoidenkin pitää rähistä supattamalla, että ei ristisielu sitä kuule!… Kuule Pirhonen: Syleile minua!"
Tämä totteli. Jumppanen syleili Kaisaakin ja vannoi:
"Aina maailman loppuun asti ei Pirttipohjasta enää kuulu muuta riitaa kuin harakan supatusta!… Soita Ökö viulua, sillä nyt tanssitaan, nyt tanssitaan Pirhonen ja Punkki ja akkaväki melkutosta Jumppasen kanssa!"
Ei auttanut naisten vastustelu, Ökö soitti ja kolme paria tanssi kuusikossa melkutosta.