"On siinä aika kuusen jurtikka!"
Jumppanen raapi korvallistansa. Viimein löysi hänkin puheen jatkon:
"Haralautoja siitä olisi saanut hyviä, kun olisi pienenä ollessa hakannut ja tehnyt haran."
Mietiksiessään asemaansa muistivat he, että olivat juoneet karhun nahat ja luvanneet ne parkituttaa. Paremman puutteessa jatkoi taas Pirhonen:
"Kun tuommoisesta kuusen jättiläisestä tekisi haran, niin se olisi jo pellon pituinen!"
Jumppanen silmäili kuusta ja murisi:
"On se hirvittävän iso!"
He alkoivat nyt miettiä, millä maksaa nahkojen parkitsemishinta. Kauhea unikin vaivasi vielä Jumppasta kuin paha painajainen.
Kauvan istuivat he. Viimein huokasi Jumppanen, kömpi ylös ja sanoi:
"Kotiinkin tästä olisi lähdettävä!"