"Siihenkö vielä vetäännyt!"
Pirhonen ei sitä ymmärtänyt. Moista ei ollut vielä ennen tapahtunut. Nöyränä vetäytyi hän kauvemmaksi, aivan paljaalle lattialle, mutta hetkisen kuluttua äkäili Liisa taas:
"Mene siitä matkaasi!… Mokomakin mies!"
Pirhonen ihan hämmästyi, ja murisi jotain nöyrää. Liisa odotti hetken, nousi sitte äkeissänsä, otti nukkuvan nuorimman lapsen syliinsä ja puheli sille:
"Tule pois, lapsi, äidin viereen uunille nukkumaan!"
Hän nousi uunille, laittoi päreistä alusen itsellensä, ja valitti niille laskeutuessaan:
"Kaikenlaisten vieressä tässä pitäisi virua!… Ilkeääkin vielä!"
"Liisa!" yritti Pirhonen lepyttää, mutta vaimo huusi:
"Pidä suusi kiini!"
* * * * *