"Minullakin siinä muori." Nuorehko se oli hänenkin vaimonsa. Hän puheli:
"Sitä vielä itse vaikka miten, mutta soisit sitä hänelle toista… Se kuu kuitenkin hänen kanssaan tuntuu toiselta tupa." Molemmat vaikenivat. Heille oli taas vilkuttanut se vanha kesä: vaimo, nuorikko, kodin tupa. Ei se tosin ollut kevään, vaan syksyn kesää, muisto menneestä: kumotti kotituvan ullakko ja sen alta näkyi matala aitta ja sen harmaa räystäs, jolle vilkutti syyspäivän kaihoisa paiste pihapuun kellastuneiden lehtien läpi, ja pihamaalla yritteli vihannoida syksyn köyhä ruoho. Vain siellä ylhäällä, tämän pimeän rytökorven yllä, eli luja kevät. Yksinäinen orava oli löytänyt vanhan talvipesänsä ja istuu sen muistoissa eläen keinuvalla havunoksalla kevään valosäteen pilkottaessa oksien lomitse sen vanhaan asuinsijaan. Ei niin, ettei Rounia olisi nytkin painostanut oma ainainen kohtalonsa. Nämä asiat ja puheet ne juuri loihtivat siihen pimeyttä. Hän puheli Juhalle:
"En minä minäkään omasta osastani pitäisi niin ikäviä, sillä ei se kohene. Mikä on mennäkseen, se ei kohene. Mutta minä vain olen päättänyt seistä paikallani silloinkin kun jo on viimeinen tinka."
* * * * *
Nyt on kulunut päivä, parinen. Nyt oli kesää jos koskaan. Rouni oli kyntänyt paloa koko viimeyön, etteivät paarmat kiusaisi hevosta, raatanut sitten päivän ja nukkui nyt tavallista aikaisemmin, ennen muita. Päivä oli jo laskenut, kartanolla oli yötä semmoista, jommoista on kesäyönä talossa, jossa isäntä jo nukkuu muiden vielä valvoessa.
Mutta miehen nukahdettua tuntui Viemistä tupa entistäkin yksinäisemmältä. Hän otti paidanompeluksensa, lähti pihalle, istahti pihapuun alle ja ryhtyi ompelemaan. Hienoinen, lämmin hämy laskihe hiljaa ruispellon, pihan ja kaiken yli. Hän ompeli ja ompeli, tuli lopulta aivan huomaamattansa hyräilleeksi lauluakin:
"Ma kehrään ja kehrään, en liinoja laita.
On rohtimet karkeat, karkea paita,
On kaukana kuninkaan linna."
Silloin aukeni sen pienen aitan ovi, jossa Viero nukkui. Se tuli nyt luo, istahti ja puheli:
"Tulin vain olemaan. Kun kuulin laulusi."
Nuori emäntä jatkoi ompeluaan.