"Sinimarjan annan."
Ja kun hän iltasella kulki tietä ja siinä voudin apulainen tuli vastaan, eikä ollut ketään muita paikalla, niin hän iski nyrkillä sille "sinimarjan" silmän alle.
"He!" äänsi hän sitä iskiessään, kuten aina antaja, ja ennenkuin lyöty ehti tointua puheeksi, jatkoi:
"Se oli ensimäinen."
Koko silmän alus sinertyi ja kohosi iso kuhmu. Lyödyn huudosta välittämättä käveli Mieri tyynenä pois paikalta. Hän tiesi mitä nyt oli tuleva ja pakeni, piiloittelihe toisten turvissa ja vältti etsijänsä. Hän kävi Laukon Juhan kanssa Rouninkin luona neuvottelemassa siitä, mitä nyt oli tehtävä.
Mutta Rouni ei osannut antaa päättävää neuvoa. Päätettiin vain vielä odottaa asioiden kehittymistä, sitä, mitä kartanon puolelta yritetään, ja sitten sen mukaan toimia. He vain tajusivat sen, että apua ei nyt tule muualta kuin omasta kädestä ja käsi oli nyt aulis sitä apua antamaan.
Mutta Luikissa aavisteltiin ja oltiin selvillä nyt siitä, että ilmi kapina oli tulossa. Ryhdyttiin sitä ajoissa tukehduttamaan omiin savuihinsa. Paras siinä oli tietysti tehdä kapinaan otaksutut johtajat vaarattomiksi ja varsinaisina levottomuuksien henkinä ja voimana pidettiin Laukon Juhaa ja erittäinkin lannistumatonta ja uhmaavaa Turman Rounia.
* * * * *
Ohra pääsi jo vihneelle. Ruis tähki.
Rounin talon pieni sauna oli ison koivun alla ja siinä oli pieni akkuna ja akkunan alla ruispellon piennar.